Tänään 4.12.2008, oli suuri päivä! Koulusta tultuani minua jännitti todella paljon. Meidän piti lähteä hakemaan pentua klo: 14.00-15.00 aikana, mutta kasvattaja ilmoittikin, että aikaa täytyi vaihtaa n. klo: 18.00. Tarkistin tarkkaan, että oliko kaikki asiat pentua varten kunnossa. Pennulle oli tehty turvallisesta pahvilaatikosta ikioma peti ja se pehmustettu lämpimällä peitolla. Pedin ympärillä oli sanomalehtiä ja ruoka ja juoma kuppi. Leluja oli myös montaa eri sorttia.

Otimme mukaan koirille tarkoitetun kuljetus korin ja sen minä pehmustin hyvin. Olimme valmiita. n. klo: 17.00, sain tiedon, että lähdimme. Lähdimme isäni kanssa, kohti autoa. Itse istuin takapenkillä kori sylissä. Sää oli silloin mitä kurjin, koska taivaalta satoi räntä/sadetta=/ Sää ei kuitenkaan lannistanut meitä. vaan lähdimme iloisin mielin matkaan. Minusta matkatuntui todella pitkältä, vaikka kennelin luo (mikä sijaitsi) Somerolla, ei ajanut kuin n. tunti.

Harhailimme hieman paikasta toiseen, koska Somero ei ollut meille tuttua aluetta. Vihdoinkin kuitenkin löysimme talon. Talon reunustalla oli suuret koiratarhat, missä oli monta punakuonoa iloisesti haukahtelemassa. Astuimme autosta sisään jännittyneesti. Talon ovi avautuikin ja koirien kasvattajan mies, toivotti meidät tervetulleiksi. Sisään saapuessamme sisällä vilisi useampi pentu. Sisään saapuessamme, meidät johdettiin pöytään ja tarjoiltiin juotavaa. Kasvattaja Minna Ahlström nosti meidän pentumme syliini ja kertoi, että:- Tämä on sitten teidän. Ensi vaikutelmani oli ihanaa<3, minusta tuntui ihanalta kun joku sanoi näin. Rapsuttelin pentua hetken, mutta sitten laskin sen maahan ja siirryimme paperi asioihin.

Minna antoi minulle, pennun mukana tulevia asioita mm. tolleriinfo sekä Kennelliiton: Iloinen pentu kirjan. Minna kertoi myös pennusta ja kyselin kaikenlaista tarvittavaa. Minna esitteli minulle pennun rekisteri todistuksen,sirutuskirjan,eläinlääkärin todistuksen sekä itse laatimansa;- Novascotiannoutaja- Pentu opas. Kävimme myös läpi kaikkia minua askarruttavia kysymyksiä. Otimme myös lisä maksusta saatavan 3kk pentu ruokaa. Pentumme syö Bento Kronen nimistä koiranruokaa.

Lopuksi täytimme vielä kauppakirjan, jonne laitoin omat allekirjoitukseni. Otin koiran omiin nimiini. Nytten vaikutti, että kaikki olisi juteltu ja annettu. Nytten oli takastulo matka karvainen pallo mukana. Kasvattaja "hyvästeli" pennun ja toivotti hyvät jatkot. Olimme kuitenkin varmoja, että näkisimme näyttelyiden tai muiden tolleri tapahtumien parissa, vielä useasti. Kerroin myös kasvattajalle tulevan pennun nimen. DOMI. Kasvattaja piti nimestä.

Nytten se alkoi matka kotiin. Domi laitettiin koriin, josta tämä herra ei tykännyt yhtään! Domi halusi pois korista ja sitten laitoin sen omaan syliini. Domi oli ensimmäiset 5min aivan rauhallinen. Sitten se ymmärsi, että ei ole enään synnyin kodissaan. Domi rupesi hieman itkemään ja käymään levottomaksi autossa. Yritin rauhoitella sitä ja pikku hiljaa se nukahti syliini.<3. Piakkoin alkoi kotitalo näkyä. Kannoin Domin kotiimme ja äitini sekä aikuinen veljeni, tulivat tekemään rauhallisesti ja pikku hiljaa, tuttavuutta uuteen perheenjäseneen. Domia hieman ujostutti ja pelotti, se tuli heti viereeni ja siitä huomasi, kuin pentu oli minuun kiintynyt ja ottanut minun sen ns. turvakseen.

Domi aloitti talon tarkastuksen. Se tassutteli melkein joka huoneen läpi. Ensimmäisenä eteinen, lopulta päästiin minun ja Domin nukkuma huoneeseen. Sen Domi otti mieluisaksi paikakseen ja siellä se sitten alkoi enimmäkseen olemaan. Keittiö oli seuraava paikka, vessaakin toki vilkaistiin. Olohuonetta katsottiin sillä silmällä, että ei tuonne kannata mennä. Domi ei halunnut mennä olohuoneeseen vielä, vaikka kuinka suostuteltiin. Halusimme kuitenkin, että pentu pääsee tottumaan taloon rauhassa...

Talossamme jo ennestään asuva Manu-kissa, katseli Domia epäillen ja miettien, että kuka tuo on? Mitä se tekee? Miksi se on täällä? Mitä sille pitää tehdä? Lopulta Manu ymmärsi joltakin kannalta pennun. Kuitenkaan niitä ei sinä iltana päästetty vielä tuttavuutta tekemään, muuta kuin ihmisten sylistä käsin.

Pennulla oli ollut rankka päivä. Myös meillä. Olimme kaikki todella väsyneitä. Ja sitten vein Domin illalla vielä ulos ja heti tuli kakit. Superkehujen palkitsema Domi oli, vielä hieman ymmällään, siitä mihin oli joutunut. Iltaulkoilun jälkeen, sai Domi iltaruuan ja sen syötyä, se kävi nukkumaan.

 

Yö sujui hyvin. Eikä kummempia itkuja ollut. Yöllä n. klo. 04.00-05.00 tuli pieni itkuheti, jolloin tuli mieleen kaikki tutut kaverit. Hieman jouduin Domia rapsuttelemaan ja lopulta Domi sai unen päästä kiinni ja meni nukkumaan, milloin minnekkin. mm. sängyn alle,omaan petiin,lattialle.